Ajatuksia maailman ääriltä

Jännittäviä kokemuksia, uusia ihmissuhteita, näkökyvyn laajentumista, erilaisten kulttuurien kohtaamista.

Nämä ovat asioita, joita ihmiset uskovat kuulevansa minulta kysyessään, mitä olen matkoiltani saanut. Usein tyydynkin tähän vastaukseen: se on helppo, ei vaadi suurempia selittelyjä ja on toki suurinpiirtein totuudenmukainen.

Mutta kysymys, mitä olen saanut, on mielestäni väärä. Haluaisin vastata kysymykseen, mitä olen oppinut tai miten matkani ovat minua muuttaneet. Mutta sisälläni tapahtunut muutos on vielä varsin hienovarainen ja hiljainen. Se tunnustelee vasta sydämeni maaperää, tarttuu siihen hennolla otteella, odottaa jatkoa.

Nöyryys.

Siitä nyt puhun. Kuin kevätaurinko, se alkoi sulattaa sydämeni jäätä. Kuin kesätuuli, se puhalsi pois roskat. Kuin syyssade, se puhdisti sisimpäni mudasta ja loskasta.

Minä, joka luulin ehkä jostain jotain tietäväni, sain oppia, etten oikeasti tiedä mitään. Minä, joka luulin jotain maailmassa nähneeni, sain oppia, etten ole oikeasti nähnyt mitään. Minä, joka luulin elämästä jotain ymmärtäväni, sain oppia, etten ymmärrä mitään.

Nöyryys. Sitä ovat matkani minulle opettaneet.

Olen tavannut rikkaita, köyhiä, lukeneita ja lukutaidottomia, korkeasti koulutettuja ja kouluja käymättömiä, onnettomia ja onnellisia, toisiaan vihaavia ja toisiaan rakastavia ihmisiä. Ja olen tullut siihen lopputulokseen, että nöyryys, joka on ehkä kaikkein aliarvostetuin luonteenpiirre, on tärkein asia, jonka ihminen voi elämässään saavuttaa.

Olen huomannut, että nöyrillä ihmisillä yhteistä on keskinäinen rakkaus, toisten arvostaminen, omien heikkouksien ymmärtäminen ja lempeä anteeksianto. Nöyrät ihmiset ovat usein myös kaikista puutteistaan huolimatta äärimmäisen onnellisia ja tyytyväisiä elämäänsä. He ovat löytäneet jotain, mikä meiltä monilta puuttuu.

Nöyryys. Se on opettanut minulle miten ylpeä, vihainen, epäoikeudenmukainen ja omaa etua tavoitteleva oikeasti olen. Se on opettanut, miten vähäpätöisiä omat ponnisteluni ja viisauden tavoitteluni tässä maailmassa ovat. Se on opettanut, että eivät tiedon määrä, opintojen pituus, urallinen menestys, parisuhteet tai rikkaudet määritä millainen ihminen olen, vaan se, miten kohtaan ja kohtelen toisia ihmisiä.

Usein nöyrät ihmiset ovat joutuneet kokemaan suuria epäonnistumisia, ahdinkoja, kipuja ja taisteluja elämässään. Suurissa tuskissa opitaan suurimmat viisaudet.


"To be humble to superiors is duty, to equals courtesy, to inferiors nobleness."
- Benjamin Franklin